Itsenäistyminen aloitti monivaiheisen muutoksen Suomen ja Etelä-Savon maataloudessa. Maataloustyö on muuttunut työvaltaisesta tekemisestä digitaaliseksi ohjaukseksi ja elämäntavasta liiketoiminnaksi.

Suomalaista voita ja juustoa oli viety 1800-luvun lopulta Venäjälle ja sieltä oli tuotu viljaa. Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen pyörteissä tuli pula leipäviljasta. Seurauksena oli nälkä. Samaan aikaan maareformien ja torpparilain myötä Suomeen syntyi paljon uusia pientiloja. Väestöstä 75 % toimi maa- ja metsätaloudessa, Etelä-Savossa peräti 90 %. Kaskipeltoa oli käytössä Etelä-Savossa 2 000 hehtaaria ja muuta peltoa 92 000 hehtaaria. Ruoan tuotannon lisäämiseksi tiloille alettiin maksaa uudisraivauspalkkioita ja maatalousneuvontaa tehostettiin. Karjatalous elpyi ja keinolannoitteiden myötä kasvintuotanto tehostui. Osuustoiminta vahvistui ja maataloustuotanto kasvoi vauhdilla Suomessa ja muualla maailmassa.

Maataloustuotteiden maailmanlaajuinen ylituotanto johti hintatason alenemiseen vuonna 1928.  Yhdysvaltain Suuri lama vuonna 1929 aiheutti taloudellisen romahduksen myös Suomessa. Vuonna 1931 pakkohuutokaupattiin Suomessa yli 1 600 maatilaa. Kotimaisen maatalouden turvaamiseksi korotettiin viljatulleja, sillä Suomessa ei ollut mahdollista tuottaa elintarvikkeita maailmanmarkkinahinnoin. Tullitulot olivat tuolloin valtion suurin tulonlähde. Voin ja juuston vientiä alettiin tukea vientipalkkioilla. Asutuslailla lisättiin tilojen määrää ja peltoalaa. Talvi- ja jatkosota keskeyttivät maatalouden kehittämisen. Asutettavaksi tuli 425 000 siirtolaista ja ruoka oli kortilla. Ulkomaisten koneiden hankkimiseen ei ollut valuuttaa.

Tilaluku oli suurimmillaan vuonna 1959, jolloin Suomessa oli 331 300 maatilaa. Peltoa oli 2,6 milj. hehtaaria, josta Etelä-Savossa 151 600 hehtaaria. Viljely tehostui 1950-luvulta lähtien maanparannustoimien tukemisen myötä. Keinolannoitteiden käyttö yleistyi väkilannoitetuen eli ”maatalousmiljardin” siivittämänä, AIV-rehu keksitiin Suomessa nautakarjan ruokintaan ja pinta-alalisää maksettiin pienimmille tiloille. Maatalouden ylituotannon ja erityisesti ”voivuoren” purkamiseksi otettiin käyttöön markkinointimaksut, luovuttiin uudisraivauspalkkioista ja uusien tilojen perustamistuesta sekä alennettiin omavaraisuustavoitteita. Samalla tilakoon kasvattaminen tuli luvanvaraiseksi. Viljelijöiden tulotason haluttiin kuitenkin kehittyvän vastaavasti kuin muiden väestöryhmien, joten tavoitehintoja ei voitu alentaa. Ratkaisuna ylituotantoon oli vuonna 1969 käyttöön otettu pellonvarausjärjestelmä, jossa maksettiin siitä, että viljelijä luopui osaksi tai kokonaan maataloustuotannosta.

Maatalouden tuotannonohjaustoimet jatkuivat Suomen EU-jäsenyyteen asti. Vuonna 1995 maatalouden markkinahinnat suunnilleen puoliintuivat yhdessä yössä. EU:n ja kansallisella tuella oli sovittu korvattavan suurin osa hintojen alenemisesta. Osa tukikompensaatiosta jäi rakennemuutoksella aikaansaatavaksi; toisin sanoen pienet tilat jäävät tuotannosta pois ja suuremmat laajentavat ja tehostavat tuotantoaan. EU-jäsenyys toi maataloudelle useita uudentyyppisiä tukia, joihin liittyi säädöksiä ja velvoitteita tuotantotavoista ja ympäristön hoitamisesta sekä näitä koskeva valvonta. Toisaalta tilakokoa voitiin nyt kasvattaa vapaasti ja investointeihin ja sukupolvenvaihdoksiin saatiin tukirahoitusta.

Kotieläintuotannossa rakennuskanta ja tuotantotekniikka ovat täysin uusiutuneet. Enää ei maitopönttöjä nostella, vaan maito menee putkea pitkin tankkiin ja osalla tiloista lypsytyökin on automatisoitu  lypsyroboteille. Naudanlihantuotanto on siirtynyt suuriin kylmäpihattoihin ja ruokinta on pitkälle automatisoitua. Pienempien tilojen luopuminen tuotannosta on mahdollistanut pellon vuokrauksen ja peltoalojen kasvun moninkertaiseksi. Maatalous on muuttunut elämäntavasta liiketoiminnaksi.

Lypsyrobotteja on Etelä-Savossa nykyisin yhteensä 40 kpl, joillakin tiloilla useampia. Lypsyrobotteja ja traktoreita hallitaan tietokoneilla ja maatalousyrittäjä täyttää tukihakemukset sähköisenä.  Voidaankin sanoa, että tämän päivän maatalousyrittäjän työt ovat enemmänkin johtajan ja asiantuntijan tehtäviä kuin otsa hiessä puurtamista pelloilla ja kotieläinten parissa.

 

Kirjoittajat:

Rahoitusasiantuntija Kaija Siikavirta, Etelä-Savon ELY-keskus

Yksikön päällikkö Maija Puurunen, Etelä-Savon ELY-keskus