100 vuotta sitten Etelä-Savo näytti hyvin erilaiselta kuin nyt. Kaskeamisen vuoksi laajoja yhtenäisiä metsäalueita ei juuri ollut ja ihmiset asuivat pääosin maaseudulla. Lehmät laidunsivat vapaasti risu- ja kiviaidoin rajatuissa lähimetsiköissä. Tiestö oli harvaa ja sen vuoksi vesistöt olivat merkittäviä kulkuväyliä, niitä pitkin uitettiin puita ja kuljetettiin sekä tavaraa, että ihmisiä.

Maisemapiirteiden mukaan Suomi on yleensä jaettu maisemallisiin suuralueisiin. Etelä-Savon kuuluu pääosin Järvi-Suomen suuralueeseen, jolle on tyypillistä maiseman vaihtelevuus ja pienipiirteisyys sekä suuri vesistöisyys.  Jääkauden muokkaamalle maastolle on tyypillistä suuntautuminen luoteesta kaakkoon.

Kaskeaminen oli ensimmäinen prosessi, joka alkoi muuttaa Etelä-Savon luonnonympäristöä kulttuuriympäristöksi. Etelä-Savossa varhaisempia merkkejä kaskeamisesta on rautakauden puolivälistä noin 500 jKr. Vuosien 1500–1860 välille ajoittuu alueen kaskikulttuurin huippuvaihe, joka merkitsi avoimen kaski- ja laidunmaiseman kehittymistä sekä puulajisuhteiden muutosta. Isojaon myötä loppuivat vapaan kaskimetsän valtaamisen mahdollisuudet, ja lisäksi puunjalostusteollisuuden synty nosti metsien puuston rahallista arvoa. Tämä teki kaskeamisen kannattamattomaksi ja sen kustannuksella tapahtuikin yhä enemmän peltoviljelyyn siirtymistä. Kaskeaminen loppui käytännössä Etelä-Savossa ensimmäiseen maailmansotaan mennessä, vaikka viimeisimmät pienimuotoiset kasket lienee poltettu niinkin myöhään kun 1950-luvun puolivälissä.

Karjatalouteen ja peltoviljelyyn siirtyminen kiinnitti asutuksen paikalleen. 1900 luvun alussa heinän viljely pelloissa yleistyi, jolloin myös luonnonniittyjen merkitys maataloudelle väheni. Peltomaiseman myötä maiseman avoimuus säilyi ja maisema osin monipuolistuikin. Heinänviljelyn mukana ilmestyivät pelloille myös heinäladot. Tällöin pelto- ja niittymaisemat alkoivat sulautua toisiinsa. Toisaalta pellon ja metsän välille tehoviljely ja metsänhoito toivat jyrkän rajan. Kaskeamisen jälkeen metsät alkoivat nopeasti järeytyä.

Metsänhoidossa otettiin käyttöön keinollinen uudistaminen, jossa avohakkuualoille istutettiin havupuuta tai kylvettiin havupuiden siemeniä. Samalla kehitettiin luontaisen uudistamisen menetelmiä, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuita. Aktiivisen metsänhoidon seurauksena metsämaisema alkoi sulkeutua ja havupuuvaltaistua.

Karjataloutta ja peltoviljelyä seuraava kolmas Etelä-Savon maiseman murros on rakennemuutoksen aika. Maalaismaisema ja kulttuuriympäristö on köyhtynyt peltojen umpeenkasvun ja avoimen maiseman vähenemisestä. Rakennemuutos on seurausta mm. ylituotannon leikkaamisesta ja koneellistumisesta, jolloin työvoiman tarve on vähentynyt maaseudulla. Väestöä on muuttanut kaupunkeihin ja muuttoliike jatkuu edelleen voimakkaana. Tiloja on autioitunut ja peltoja on metsitetty.

Euroopan Unionin jäsenyyden mukanaan tuomat muutokset näkyvät jälleen maaseudun kulttuurimaiseman muutoksina. EU toi Suomeen suuren kokoluokan karjatilat, joiden tuloksena on myös jouduttu uudelleen raivaamaan peltoalaa. Huoli ilmastonmuutoksesta on lisännyt metsien käyttöä energialähteenä ja biotalous onkin yksi hallituksen kärkihankkeista. Pitkällä aikavälillä metsien käytön lisääntyminen tulee jälleen näkymään maiseman avartumisena, tosin muutos ei taida olla yhtä esteettinen kuin pellonraivauksen seurauksena syntynyt avoimuus.

EU:n myötä on kasvanut myös kiinnostus maisemanhoitoon. Siihen kannustavat erilaiset maiseman hoitoon ja kunnostamiseen liittyvät hankkeet sekä erityisesti maatalouden ympäristösopimukset, joissa maiseman ja luonnon monimuotoisuuden hoitamisesta maksetaan korvaus. Lisäksi Etelä-Savon ELY-keskus ja Etelä-Savon maakuntaliitto ovat laatineet maisemanhoitosuunnitelmia ja rakennustapaohjeita sekä kartoittaneet maaseutumaisemia ja niiden vanhaa rakennuskantaa. Maisema- ja rakennusinventoinnit on viety Etelä-Savon kulttuuriperintötietokantaan, jossa on tällä hetkellä tiedot 473 alueesta ja 2558 kohteesta. Tietokannasta on julkaisu netissä myös kaikille avoimet Etelä-Savon kulttuuriperintösivut, www.esku.fi, joilla on kohde- ja aluetiedon lisäksi myös artikkeleita koskien Etelä-Savon kulttuurimaisemaa ja historiaa.

 

Kirjoittajat:

Ympäristöpäällikkö Sanna Poutamo, Etelä-Savon maakuntaliitto

Maankäyttöasiantuntija Sirpa Peltonen, Etelä-Savon ELY-keskus